Never say never
Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että sanottuasi jostain asiasta ”Ei ikinä!”, niin silloin se ainakin tapahtuu? Minua on alkanut jännittämään, sillä kaikista ”ei todellakaan!!”- ajatuksista minulla tuppaa toteutumaan, noh, kaikki. Tässä vain muutama esimerkki: Nuorena vannoin, etten ikinä halua ulkomaalaista miestä. Se oli siskoni unelma, löytää rikas ruotsalainen mies jonka kanssa muuttaa lahden toiselle puolelle parempaan elämään, ei minun. Minä olin aina kotikissa enkä haikailut ulkomaista, kunnes rakastuin Australialaiseen mieheen. En ollut myöskään ikinä kiinnostunut Aasiasta, en ainakaan Thaimaasta, joka on edelleen mielestäni se tylsin ja ahnein maa idässä päin. Sinne se tie lopulta kuitenkin vei ja löysin bonuksena koirankin sieltä, jonka takia jumituin maahan moneksi kuukaudeksi asumaan. Exäni omistaa sieltä myös talon, jossa käymme joka ikinen vuosi edelleen. Koiria olen sentään aina halunnut, mutta edellisen koirani jäljiltä vannoin, etten enää ikinä ottaisi aikuis